Puheet ja artikkelit

Uusimmat puheenvuorot:

2017:

2016:

2015:

2014:

2013:

  • Iisalmen sanomat 9.11.2013 Ruuvia kiristetään
  • 30.10.2013 Savon sanomat Vaihtoehtobudjetit
  • Iisalmen sanomat 5.10.2013 Mieti mitä syöt!
  • 4.9.2013 Savon sanomat Syksy on värikäs
  • Iisalmen sanomat 31.8.2013 Selviämme!
  • Iisalmen sanomat 27.7.2013 Kaasua, ei käsijarrua!
  • Iisalmen sanomat 19.6.2013 Pahinta pelkään
  • Iisalmen sanomat 18.5.2013 Sotea, euroa, juhlaa
  • 24.4.2013 Savon sanomat Jäät sulavat
  • Iisalmen sanomat 14.4.2013Kun ei rahat riitä
  • Iisalmen sanomat 9.3.2013 Menneestä tulevaan
  • 27.2.2013 Savon sanomat Torso uudistus
  • Iisalmen sanomat 2.2.2013 Argadianmäki starttaa
  • 2.1.2013 Savon sanomat Synkkenevää

2012:

  • Ehtookellojen soidessa (Iisalmen sanomat/ Warkauden lehti 29.12.2012)
  • Toiset säästää - Toiset ei! Iisalmen sanomat/ Warkauden lehti 24.11.2012)
  • Voivatko tuttavat, perussuomalainen kansanedustaja ja kirkkoherra Kimmo Kivelä sekä epäsuomalainen arveluttavamoraalinen toimittaja Jarko Tirkkonen ystävystyä yhteisellä päätöksellä? (Radio 1 - todellisia tarinoita 1.11.2012).
  • Savon sanomat 31.10.2012 Voitot ja tappiot
  • Mitä ajatella kehuista? (Iisalmen sanomat 20.10.2012)
  • Politiikan vauhtisyksy (Iisalmen sanomat 15.9.2012)
  • Muutakin kuin euroa? (Iisalmen sanomat 7.7.2012)
  • Kirosana Talvivaara (Iisalmen sanomat 2.6.2012)
  • Savon Sanomat 27.6.2012 Kesähiljaisuus
  • Savon Sanomat 2.5.2012 Joko kyllästyttää?
  • Iisalmen Savon Sanomat 28.4.2012 Topi
  • Nato-kuntoon (Savon sanomat (7.3.2012)
  • Ennen - Nyt (Iisalmen sanomat 17.3.2012)
  • Hirmuista, sanoisi Paasikivi (Warkauden lehti/ Iisalmen sanomat 11.2.2012)
  • Myrskyn jälkeen (Warkauden lehti/ Iisalmen sanomat 5.1.2012)
  • Savon Sanomat 9.12.2012 Kansanliike

2011:

  • Piikki kiinni euron suuntaan (Warkauden lehti 3.12.2011)
  • Savon Sanomat 9.11.2011 Usko palaa
  • Savon Sanomat 7.9.2011 Puhetta piisaa
  • Brysseliä ihmettelemässä (Warkauden lehti 24.9.2011)
  • Melkoisen kovaa leikkiä (Warkauden lehti 16.7.2011)

Juhlapuhe Pohjois-Savon Martat ry:n 95-vuotisjuhlassa Karttulan Syvänniemellä 4.8.2012
Kansanedustaja, rovasti Kimmo Kivelä

(julkaisuvapaa 4.8.2012 klo 15)

Muistikuva reilun viidentoista vuoden takaa: Ajelen pitäjiltä kotiin ja lähestyn Vehmersalmen kirkonkylää. Pysäytän auton, sillä lossi on vastarannalla ja kestää hetkisen ennen kuin matka taas jatkuisi. Kuuntelen radiota, jossa äänessä on rakastettu ärsyttäjä Hannu Taanila. Tällä kertaa ruokaohjelmassaan. Ryhtyypä toimittaja haukkumaan Jeesusta Hänen sanoistaan tämän kuvatessa Martan ja Marian elämänosia. Marian asenteella olisi suomalainen keittiökulttuuri paljon köykäisempi ja monta arkielämää helpottavaa hanketta olisi jäänyt toteuttamatta puuskahtaa kokenut radiotoimittaja. Taanilan vieraana on Martta-järjestön edustaja ja heillä piisaa yhteistä puhumista.
Paljon on tuosta ajasta muuttunut. Vehmersalmen kirkonkylän lossin on silta korvannut, kovin harvoin enää Taanilan ääntä kuulee radiosta. Mutta Martta-järjestö on elänyt ajan valtimolla ja uskoakseni Hannu Taanila lausuisi tänäänkin ylistäviä sanoja Marttajärjestön työstä. Etevänä ja oppineena maallikkoteologina hän toki antaa arvonsa myös Marian kutsumukselle ja elämänasenteelle. Nehän ovat kuitenkin niin yhteenkuuluvia ja lähellä toisiaan Martan vastaavien kanssa.
Minulla on ollut ilo saada vierailla usein Vienan Karjalassa, nimenomaan Vuonnisen kylässä. Sillä suunnalla vieraili sodan aikaan myös Kalle Päätalo. Suomalaisten saapuessa oli kanta-asukkaat evakuoitu. Kiire oli tullut ja paljon tavaraa oli jouduttu jättämään. Suomalaiset sotilaat ihmettelivät, mitä venäläiset olivat tarkoittaneet -olivatko halunneet pilailla suomalaisten kanssa- kerätessään maitotonkat täyteen käpyjä. Kävyt uivat nesteessä. On veli venäläisellä tavat, ihmeteltiin. Helsinkiläinen vänrikki kertoi kyseessä olevan säilöttyjen maustekurkkujen. Äitinsä oli Martoissa käydessään oppinut vastaavan tavan säilöä kurkkuja, mutta se ei ollut tuolloin vielä laajemmin tunnettua eri puolilla maatamme. Sitten kurkut tarkastettiin mahdollisen myrkytystarkoituksen varalta ja nälkäiset sotilaat ryhtyivät niitä ahmimaan. Seuraavana aamuna poikia janotti.
Ehkäpä vanhempamme eivät olisi kestäneet niinkään hyvin isänmaamme kohtalonvuosina, mikäli 1930-luvun valistus vihannesten viljelemiseksi ja säilömiseksi ei olisi ollut niin tehokasta. Martta-aatteen merkitys valistus- ja neuvontatyössä oli korvaamaton.
Sota-ajasta on kuljettu pitkä matka nykyiseen elintaso-Suomeen, sen menestystarinoihin ja mitalien kääntöpuoliin. Tänään ei ihmetellä maustekurkkuja, vaan yhä useampi omasta paikastaan ja identiteetistään epävarmana yrittää googlettamalla löytää vastausta perimmäiseen kysymykseen: Kuka minä oikeastaan olen!? Tuon raastavan epätietoisuuden äärellä kysymys ketsuppikuppien oikeanlaisesta käytöstä lienee merkityksetön.
Elävä elämä menee eteenpäin, sitä ei voi säilöä, sillä aina jää sellaisia ilmareikiä, jotka aiheuttavat pilaantumisen. On suostuttava virran vietäväksi elämän myrskyissä, mutta kehityksen suuntaan on mahdollisimman monin tavoin pyrittävä vaikuttamaan. Ja uskottava vaikutusmahdollisuuksiin. Yksin emme voi paljoakaan, mutta elämä on joukkuepeliä ja tarvitsemme toisiamme. On ymmärrettävää, että yhä useampi ihminen on hämmentävän uuden edessä kriittinen ja kyseenalaistaa monien uusien innovaatioiden ja ilmiöiden tarpeellisuutta, järkevyyttä ja eettisyyttä.
Aikoinaan polkupyörääkin pidettiin paheellisena keksintönä; väitettiin sen turmelevan nuorisoa, joka uuden keksinnön avulla saattaa lähteä turhan kauas, tuntemattomille teille riiustelemaan.
Jotta elävä elämä voi vapaasti mennä eteenpäin , niin meidän itse kunkin on kyettävä erottamaan toisistaan aikansa elänyt ja ajankohtainen. Menneeseen takertumalla jää meiltä huomioimatta se, missä nyt mennään. Menneisyyteen takertumalla helposti myös kyynistymme ja katkeroidumme. Mitä enemmän elinvuosia, niin sitä useammin huuliltamme voi lukea sanat: Ennen kaikki oli paremmin.
Paradoksaalisesti sanoen, noin todetessamme olemme jotenkin ihmeellisesti saaneet voimaa selvitä tähän hetkeen saakka. Nimittäin vakavasti ottaen muisti on pääsääntöisesti armollinen ja auttaa muistamaan hyvät sekä unohtamaan ikävät asiat. Ellei näin olisi emme olisi tässä. Tieteen ja politiikan moniottelija Keijo Korhosen sanoin: Muisti on ihmisen ystävistä epäluotettavin, vihollisista pelottavin. Se karsii ja valikoi kuten hyväksi näkee. Niinpä ja hyvä niin, sanoisin ihmisen itsesuojelun näkökulmasta. No historiankirjoituksessa muistitiedon hyväksikäyttö on sitten toinen juttu.Yhdeksällä hyvällä ja kymmenellä kauniilla meitä yllytetään elämänmuutokseen ja uusiin mahdollisuuksiin. Rohkeasti monenlaisen uuden ja lumoavan edessä on kuitenkin uskallettava kyseenalaistaa sen tarpeellisuus ja välttämättömyys hyvän elämän edistämisessä ja yhteisen hyvän rakentamisessa. Ettei vain käy niin, että jäljelle jäi vain paha jälkitauti ja sielu -ehkäpä kehokin vahingoittui.
Hektisen elämänmenon keskellä meidän olisi syytä löytää uudelleen vanha klassinen kohtuullisuuden hyve. Ankara kilpailuvietti on levittäytynyt yhä laajemmille elämänalueille seurauksilla, että yhä uusia ja uusia inhimillisen elämän ulottuvuuksia arvotetaan taloudellisesti mitattavin perustein. Ja inhimillisellä tasolla hinta tällaisesta on usein kohtuuton: elämä muuttuu ohjelmoiduksi suorittamiseksi, ystävyyssuhteita ja elämänvalintoja punnitaan lyhytnäköisen hyödyn näkökulmasta, yhä useampi tuntee merkityksettömyyttä ja riittämättömyyttä elämässään eikä yksinkertaisesti enää jaksa.
Olympialiikkeen jalo tunnus citius-altius-fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) ei sovi kaikkeen elämään ja entistä ammattilaistuneemmassa urheilussakaan eivät aina enää kamppaile iloiset homo ludensit, leikkivät ihmiset, vaan pikemmin kaikin luvallisin ja luvattomin keinoin menestykseen tähtäävät. Ihmisyhteisö, joka rakentuu jäsentensä keskinäisen kilpailun ja saalistamisen ympärille on pelottavan vaarallinen. Onko itsetarkoituksellisesti menestykseen tähtäävä ihminen eheä ja tasapainoinen. Miten usein yksityisen ihmisen elämänkohtaloissa kuilu taloudellisen menestyksen ja sosiaalisen epäonnistumisen välillä on järkyttävän suuri.
Olen toiminut kansanedustajana reilun vuoden ajan. Tätä aikaa on edeltänyt lähes neljännesvuosisadan kestänyt työ seurakuntapappina. Eduskuntavuoden aikana on ajoittain tuntunut, että tässä on enemmän Kreikan kuin Suomen kansan edustaja. Sotkut euro-rahoitusjärjestelmän ympärillä ovat -niin kuin jokainen tiedämme- hallinneet kohtuuttomasti eduskunnan työskentelyä.
Toki kansallisiakin asioita viedään eteenpäin ja hallitukselta tulee mitä moninaisimpia lakiehdotuksia ja selontekoja eduskunnalle keskusteltavaksi ja hyväksyttäväksi.
Erityisesti hallitus -aivan oikein- haluaa kiinnittää huomiota nuorten asemaan. Maamme niemen notkoissa ja saarelmissa on moninainen ihmisen hätä. Mutta erityisesti nuorten asema on todella tukala. On toki niin, että osalla nuoristamme menee paremmin kuin nuorisolla kenties koskaan. Mutta yhä kasvava on se nuorten joukko, jonka tulevaisuudennäkymät ovat todella synkät ja lohduttomat. Puolustusvoimien kutsunnat peilaavat nykytodellisuutta karun rehellisesti: Milloinkaan aiemmin ei ole kutsuntaikäisissä niin runsaasti nuoria, joiden elämä 20-vuotiaana on moninkertaisesti solmussa: on keskenjääneitä opintoja, mielenterveysongelmia, pikavippivelkoja, päihteiden väärinkäyttöä, rikosrekisterimerkintöjä ja ties mitä muuta sellaista, josta on vaikeaa oikaista kurssia tervehenkisempään suuntaan.
Hallitus pyrkii reagoimaan nykytilanteeseen Nuorten Yhteiskuntatakuun kautta. Tällainen pyrkimys on kaikin puolin kannatettava. Oppositiosta käsin on kuitenkin oltava lupa esittää rakentavaa kritiikkiä ohjelman painotuksia ja resursointia kohtaan. Yhtä kaikki nuoremme tarvitsevat tulevaisuudenuskoa vahvistavia kannustimia, ympärilleen turvallisia aikuisia ja eri sukupolvien kohtaamisten välityksellä syntyvää kunnioittavaa vuorovaikutusta. Valitettavan synkkää kieltä kertoo Pelastakaan Lapset -järjestön hiljattain julkistama selvitys lasten hyvinvointikehityksestä eri maissa. Tämä selvitys julkistetaan neljän vuoden välein. Vuosituhannen alussa Suomi oli kakkossijalla, mutta on nyt pudonnut 14:ksi. Nuorten asian samoin kuin vanhustenhuollon tulevaisuuden linjausten tulee olla samanlaisia tulevaisuuden kansallisia hankkeita kuin aikanaan olivat snellmannilainen sivistysyhteiskunnan rakentaminen ja asutustoiminta.
Arvoisa juhlaväki. Luen Marttapiirin toimintakertomuksesta lyhyesti kiteytetyt arvot: suomalaisuus ja kansainvälisyys, kotien hyvinvointi, yhteisöllisyys, avoimuus ja luotettavuus. Kysyn: Jos Euroopassa olisi yritetty vakavammin elää tuollaisia arvoja todeksi, niin olisimmeko nykyisenkaltaisessa taloustilanteessa ja moraalisessa umpikujassa.
Itseäni on puhutellut Martta-järjestön kolmivuotinen teema Hidastamalla hyvinvointiin. Tavallinen elämä nähdään kauniina ja arvokkaana. Haluaisin laajentaa tätä teemaa yhdellä näkökulmalla, jota viestiä soisin Martta-järjestön vievän äänekkäästi eteenpäin. Nimittäin riittävän unen, nukkumisen tärkeyden. Helposti syyllistämme ja moitimme nuorisoamme aamuyön pikkutunneille jatkuvasti roikkumisesta tietokoneen parissa. Mutta suorituskeskeisessä elämäntavassa me varttuneemmatkin valitettavan usein laiminlyömme riittävät yöunet tai yksinkertaisesti monenlaisten paineiden alla uni yksinkertaisesti ei tule. Ja sellainen on huolestuttavaa ja jatkuessaan siihen on syytä hakea apua.
Ehkäpä tässä vaiheessa ajattelet: Jopa on aikoihin eletty kun pappi kehottaa nukkumaan: Eikö Ihmiskunnan Vapahtaja nimenomaan kehottanut valvomaan! Nimenomaan, mutta se valvominen tarkoittaa valppaana olemista, tarkkailua ja havainnointia sekä ajan merkkien seuraamista. Itse kultakin tuollainen onnistuu paremmin levänneenä ja rentoutuneena.
Uskoakseni Martta-järjestön piirissä on kartoitettu kansalaisten mielikuvia järjestöstänne. Luulisin seuraavien ilmaisujen nousevan esiin: luotettava, arkielämän helpottamiseen tähtäävä, palveleva, aktiivisista ja elämänmyönteisistä naisista koostuva jne. Itse lisäisin tähän ainakin kaksi määritelmää: yhteistyötä tekevä ja ajassa elävä.
Pekka ja Pätkä Pahassa Pulassa -elokuvassa kaverukset ovat aamupalalla. Puuro kyllä maittaa, mutta töiden etsinnällä ei ole niin väliä. Siinä syvällä hartaudella puuroa lusikoidessaan Pätkä toteaa Pekalle: "Puurossa on voimaa!" Sillä hän ilmentää, että puuron voimalla jaksaisi ainakin ajatella töiden mahdollista etsintää, mutta sekään ei ole niin tärkeää joutilaisuuden rinnalla. Hetken päästä huoneeseen puuskuttava Justiina Puupää pudottaa voimailijat arjen todellisuuden keskelle. Seuraa lentävä lähtö kaupungille töiden perään. Lakonisesti Pekka toteaakin: "Johan tässä tulikin syötyä!"
Martat ovat taatusti kotien hyvinvointia edistäessään usein Pätkän tavoin lausuneet täällä Pohjois-Savossakin: Puurossa on voimaa! Tänä juhlapäivänä on syytä sanoa: Yhteistyössä on voimaa, Martoissa on voimaa! Haluan toivottaa juhlivalle Pohjois-Savon Martta-järjestölle ja sen toinen toistaan mukavammalle immeiselle jatkuvaa menestystä, voimia sekä uusia rohkeita työnäkyjä!


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kansanedustaja Kivelä Iisalmen Yrittäjien vieraana
Eräs kuluneen kesän kohokohdista oli elokuussa toteutunut vierailu Iisalmessa paikallisen Yrittäjäyhdistyksen isännöidessä. Kun tällaista mahdollisuutta tarjottiin, niin erilaisista vaihtoehdoista nimenomaan vierailu Iisalmessa vaikutti houkuttelevimmalta. Toimin 1980-luvun alussa SMP:n valtakunnallisena nuorisotoimitsijana ja vierailin usein Iisalmen aktiivisessa nuoriso-osastossa. Muistoja on paljon, pääasiallisesti ne ovat varsin hupaisia. Iisalmi on aina näyttäytynyt silmissäni inhimillisen kokoisena lupsakoiden ihmisten Peyton Placena. Ja olen ollut myös tietoinen, että kaupungissa olevasta innovatiivisesta yritystoiminnasta , jossa on tekemisen meininki.
Vierailuni aikana sain tutustua hyvin toisistaan poikkeaviin yrityksiin. Tutustumiskäynnit olivat antoisia ja vakuuttavia osoituksia alueen yritystoiminnan ja osaamisen monipuolisuudesta. Myös keskustelut olivat sisältörikkaita ja sivusivat monenlaisia inhimillisen elämän osa-alueita. Keskustelua käytiin niin verotuksesta kuin ammatillisen koulutuksen todellisista työelämäyhteyksistä yrittäjän omaa jaksamistakaan unohtamatta. Asiallinen keskustelu rönsyili paikallisista huolista maailmanlaajuisiin ongelmiin.
Olen toiminut kirkkoherrana lähes kahden vuosikymmenen ajan ja olen tietoinen , että siinä tehtävässä on oikeasti hyvin vähän herra. Sama koskee yrittäjiä: Yrittäjäperheessä kasvaneena tiedän miten lujilla , työn itsenäisyydestä ja antoisuudesta huolimatta, yrittäjät usein ovatkaan. Onko riittävästi aikaa itselle ja läheisille, onko riittävästi aikaa lepoon ja virkistykseen sekä joutenoloon. Yrittäjien selkänahasta pitkälti rakentuu yhteinen hyvinvointimme. Ahkerat ja yritteliäät ihmiset vievät isänmaatamme eteenpäin.
Ihmisten kannustaminen on avainsana parempaa tulevaisuutta rakennettaessa. En ole menettänyt toivoani, etteikö uudenlainen politiikka voisi olla mahdollista. Voisiko poliittinen päätöksentekokoneisto olla entistä enemmän tukemassa ja mahdollistamassa uusien ja ennakkoluulottomien ideoiden ja ylipäänsä elävän elämän eteenpäinviemistä luottamuksen ilmapiirissä sen sijaan, että kaiken aikaa asetetaan rajoituksia ja määräyksiä?
Iisalmella on runsaasti vahvuuksia, toivottavasti jatkossakin toimitaan "sepporätymäisesti!" Tarkoitan tällä sitä, että aikoinaan Seppo Rädystä ei olisi tullut maailman huippuluokan keihäänheittäjää virheisiinsä keskittymällä , vaan vahvuuksiaan vahvistamalla. Tällaisen ajattelutavan näen tärkeäksi myös Iisalmen seudulla, sen verran runsaasti vahvuuksia tällä seudulla on. Toki ongelmistakaan ei tule vaieta eikä niitä saa lakaista maton alle.
Virallisen vierailuosuuden jälkeen sain tavata entisiä SMP:n nuoria neljännesvuosisadan takaa eräässä yksityiskodissa. Ja kuten olettaa sopi: Tytöt olivat kaunistuneet entisestään ja pojat lievästi sanottuna hivenen turvonneet. Saunan ja hyvän aterian äärellä muisteltiin menneitä ja erityisesti legendaarista kirkkoherra- kansanedustaja Heikki Riihijärveä. Myöskään ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä puhuttiin, pääomaverotuksen korotus ymmärrettiin välttämättömäksi, mutta sen ulottaminen puukauppoihin todettiin järjettömäksi. Suurena typeryytenä pidettiin 1990-luvulla toteutettua luopumista pinta-alaverotusjärjestelmästä.
Vierailu vahvisti käsitystäni Iisalmesta mukavien ihmisten innovatiivisena ja tulevaisuuteen tähyävänä seutuna.

Kimmo Kivelä